Court denied restoration order but allowed permit requirement for river channeling under Water Act.
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court dismissed requests to restore previously dug river channels while simultaneously ordering the company to obtain a permit for future channeling activities. Although the court found that the channeling caused significant water turbidity violating the Water Act, it rejected the restoration claim because fixing the channels would cause further environmental harm. Consequently, the company was prohibited from continuing unauthorized channeling works but was not legally compelled to restore the existing ones.
Legislator headnote
AI generatedWater Act Chapter 1 Section 15; Water Act Chapter 6 Section 2: The court established that prior channeling history does not exempt new works from permit requirements if they cause harmful changes to river conditions, yet restoration orders are denied when such measures would exacerbate environmental damage.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Ojitusyhtiö oli perannut aikaisemminkin perattua puroa koneellisesti
seurauksin, että puron alapuolisen joen vesi oli samentunut.
Perkaustoimet oli keskeytetty poliisiviranomaisen
kiellettyä niiden jatkamisen.
Vesioikeus oli katsonut, ettei perkauksesta ollut aiheutunut
vesilain 1 luvun 15 §:ssä tarkoitettuja seurauksia ja sen
vuoksi hylännyt ojitusyhtiöön kohdistetut ympäristönsuojelulautakunnan
sekä eräiden yhteisen vesialueiden osakkaiden ja
maanomistajien virka-apuhakemukset, joissa oli vaadittu, että
ojitusyhtiö velvoitetaan ennallistamaan peratut uomat tai hakemaan
vesioikeuden lupa jo tehdyille perkauksille, sekä että
ojitusyhtiötä kielletään toimeenpanemasta minkäänlaisia lisäperkauksia
ilman vesioikeuden lupaa.
Vesiylioikeus katsoi selvitetyksi, että jo toteutetuista perkauksista
alapuolisen joen vesi oli samentunut siinä määrin,
että siitä oli aiheutunut vesilain 1 luvun 15 §:ssä tarkoitettuja
vahingollisia muutoksia joen luonnonoloissa. Sen vuoksi
perkauksiin olisi tullut hakea vesioikeuden lupa. Sillä seikalla,
oliko puroa perattu aiemmin ja oliko se palautunut
luonnontilaan, ei vesilain 6 luvun 2 §:n mukaan ole merkitystä
perkausten luvanvaraisuutta arvioitaessa.
Vaatimus perattujen uomien ennallistamisesta kuitenkin hylättiin,
koska olosuhteiden säilyttämisestä ei aiheudu vahinkoa,
jota voitaisiin ennnallistamisella estää, vaan uomien ennalleen
palauttamisesta päinvastoin aiheutuisi lisävahinkoa. Asiassa
ei ollut ilmennyt muuta tarvetta luvan hakemiselle kuin
että vaatijoiden ilmoittamat vahingot tulisivat selvitetyiksi
ja kompensoiduiksi. Kun vahingonkärsijöillä oli vesilain 11
luvun 1 §:n 3 momentin ja 8 §:n 4 momentin mukaan oikeus saattaa
kysymys perkauksista aiheutuneiden vahinkojen korvaamisesta
tai kompensoimisesta eri hakemuksilla vesioikeuden ratkaistavaksi,
ei ollut oikeudellista tarvetta velvoittaa ojitusyhtiötä
panemaan vireille sitä koskevaa hakemusta.
Vesiylioikeus kielsi sakon uhalla ilman vesioikeuden lupaa
jatkamasta sellaisia kunnossapitotoimenpiteitä, joilla uomia
levennetään, syvennetään tai siirretään, koska oli ilmeistä,
että tällaisista toimenpiteistä aiheutuisi vesilain 1 luvun 15
§:ssä tarkoitettuja seurauksia. Tekemättömille toimenpiteille
ei voitu velvoittaa hakemaan lupaa, ellei töitä jatkettu.
Hankkeeseen kuulumattomia, muita mahdollisia kunnossapitotoimia
ei voitu etukäteen kieltää, eikä vesituomioistuimen
toimivaltaan kuulunut lainsäännöksiä yksityiskohtaisempi
luvanvaraisuuden määrittely etukäteen.
VesiL 1 luku 15 §
VesiL 6 luku 2 § 1 mom
VesiL 21 luku 3 §
KHO:n päätös T:2743, A:10.6.1994: Ei valituslupaa