Legislator Case Law & Legislation
Vesiylioikeus 8.4.1992 82/1992 AI generated

Administrative court orders land acquisition at double value when repair costs exceed property value due to water damage.

Case Number Vesiylioikeus 8.4.1992 82/1992
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Allowed / Granted

Legislator summary

AI generated

The Administrative Court of Finland ordered the water authority to acquire the plaintiff's land at double its value after finding repairs were disproportionately expensive. The plaintiff initially sought damages and repairs, but later demanded land acquisition when the property's usability was severely compromised by water erosion. The court rejected the lower court's refusal to examine the acquisition claim, ruling that the land was unsuitable for its intended purpose and that restoration costs exceeded the property's total value.

Legislator headnote

AI generated

VesiL 11 luku 6 §; VesiL 11 luku 7 §: When restoring a damaged property to its intended use exceeds its total value, the obligor must acquire the property at double its value rather than merely paying damages.

Keywords

AI generated
land acquisition double value water damage disproportionate cost property value administrative court restoration costs

Cited Legislation

AI generated
VesiL 11 luku 6 §
VesiL 11 luku 7 §
VesiL 11 luku 13 §

Cited Case Law

AI generated
KKO:1978-II-150
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

VYH:n toimesta 1971 rakennetun altaan vedenkorkeuden säännöstelyn

seurauksena oli vuonna 1982 V:n tilan rantaa noin 800 m

sortunut veteen ja muun ohella sortuman vuoksi siirretty huvilarakennus

vaurioitunut asumiskelvottomaan kuntoon.

V oli vesioikeudessa vaatinut korvauksia ja rannan korjaamista.

Vesioikeus velvoitti VYH:n maksamaan korvauksia ja korjaamaan

rannan. VYH haki muutosta KHO:lta (Vesilaki ennen

1.12.1987 voimaan astunutta muutosta). KHO palautti asian ja

palautuspäätöksen jälkeen VYH:n toimesta oli laadittu vaihtoehtoiset

korjaussuunnitelmat kustannusarvioineen. Asian käsittelyn

jatkuessa VEO:ssa V oli aikaisempien vaatimusten asemasta

vaatinut ensisijaisesti tilan lunastamista hinnasta,

joka alitti rannan halvimmankin korjausvaihtoehdon. VEO jätti

lunastusvaatimuksen tutkimatta ja määräsi korvauksia ja rannan

korjausvelvoitteen.

V ja VYH valittivat VYO:een. VYO katsoi, että V:llä oli ollut

oikeus tehdä aikaisempia vaatimuksia alhaisempi lunastusvaatimus,

koska hän oli saanut korjauksen kalleudesta tiedon vasta

KHO:n päätöksen jälkeen. VEO:n lunastusvaatimuksen tutkimattajättämispäätös

kumottiin ja vaatimus tutkittiin välittömästi.

Koska V:n alunperin 2000 m

:n tila oli rantasortuman seurauksena

pienentynyt lähes puoleen ja oli sortumien jälkeisen rannan

jyrkkyyden ja lisäsortumavaaran huomioon ottaen kelvoton

rakennuspaikaksi ja koska tilan rajalle siirretty vapaa-ajan

asunto oli käyttökelvoton ja taloudellisesti korjauskelvoton,

V ei voinut osaksikaan käyttää kiinteistöä sille varattuun

tarkoitukseen. Koska kiinteistön saattaminen turvalliseksi

ja käyttökelpoiseksi vapaa-ajanasunnon rakennuspaikaksi

olisi ylittänyt kustannuksiltaan suhteettomasti kiinteistön

kokonaisarvon, VYH velvoitettiin, paitsi korvaamaan eräitä

kuluja, VEO:n tuomitseman korjaus- ja korvausvelvollisuuden

asemasta lunastamaan kiinteistö sen täyttä arvoa vastaavalla,

puolitoistakertaisella lunastushinnalla. Koska kysymyksessä

oli jo aiheutetun vahongon korvaamiseksi tapahtunut lunastus,

korvaus määrättiin korvausvaatimuksen tiedoksiantopäivän hintatason

mukaan, josta alkaen oikeus korkolain mukaiseen viivästyskorkoon

alkoi. Laajennettu kokoonpano. Ään. 5-1 korvausarvion

ajankohdasta. Vähemmistö arvioi lunastuskorvauksen

vahingon syntymishetken ajankohdan hintatasossa.

(Säännöstelijän vastuusta eri päätöslyhenne.)

VesiL 11 luku 6 §

VesiL 11 luku 7 §

VesiL 11 luku 13 §

KKO:1978-II-150

Hakulinen: Velvoiteoikeus I (1965) s. 364

Kivimäki: JFT 1962 s. 141-146

Portin: Matti Ylöstalon juhlajulkaisu 1987 s. 309-315

Rautamo-Hoppu: Suomen vahingonkorvausoikeus (1988)

s. 265-266

Wilhelmsson: Inflaation vaikutus vahingonkorvauksen

määrään, DL 1981

KHO:n päätös T:74, A:13.1.1993 : Ei valituslupaa