Administrative court upheld water authority's refusal to order remedial measures for a water power plant operating without a new permit.
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court rejected the landowner's request for official remedial measures against a water power plant operating without a new permit. Although the facility had been unused for approximately 18 years, the court found the original damming right valid because the physical structures remained intact and the additional intake was not a reconstruction requiring a new license. The decision relied on the Water Act and Water Rights Act to determine that the original permit's rights and obligations continued to apply.
Legislator headnote
AI generatedVesiL 21 luku 3 § 1 mom; VesiL 22 luku 2 § 1 mom; VesioikeusL 1 luku 20 §; VesioikeusL 1 luku 22 §: The original water right remains valid if the physical structures persist and the change does not constitute a reconstruction requiring a new permit, even after a long period of non-use.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Vaasan läänin kuvernöörin 24.10.1914 antamalla päätöksellä
jauhomylly- ja sahalaitososakeyhtiölle oli myönnetty lupa joen
koskessa olevan vesivoimalaitoksen laajentamiseen sekä sen
käyttämistä varten tarvittavan veden patoamiseen. Voimalaitosta
oli käytetty ja vettä padottu luvan mukaisesti vuoteen 1967
saakka. Sen jälkeen voimalaitosta oli tilapäisesti käytetty
vuonna 1975. Vuonna 1985 laitoksen uusi omistaja oli ottanut
laitoksen uudelleen käyttöön, uusinut tulva-aukkojen luukut ja
nostanut padolla veden lupapäätöksen sallimaan korkeuteen.
Veden nostosta haittaa kärsivä maanomistaja vaati vesioikeudelta
virka-aputoimenpiteitä, koska laitos oli otettu käyttöön
ilman lupaa. Asiassa ei ollut kysymys uuden omistajan oikeudesta
vesivoimaan. Vesioikeus hylkäsi hakemuksen.
Vesiylioikeus ei muuttanut vesioikeuden päätöksen lopputulosta
seuraavilla perusteilla: Vesilain 22 luvun 2 §:n 1 momentin
mukaan kysymys virka-apuhakemuksessa tarkoitetun, tulva-aukkoja
sulkemalla aikaansaatavan padotuksen laillisuudesta ja
myönnettyyn lupaan liittyvät oikeudet ja velvollisuudet määräytyvät
vesioikeuslain säännösten sekä vesilain 2 luvun 29 ja
30 §:n mukaisesti. Lupapäätöksessä vahvistettu padotusoikeus
oli tulva-aukkoja sulkemalla aikaansaatavan padotuksen osalta
ollut yhtäjaksoisesti käyttämättömänä enintään noin 18 vuotta.
Kun lisäksi otettiin huomioon, että voimalaitoksen ja padon
kiinteät rakenteet olivat jatkuvasti olleet käyttökelpoisina
paikallaan, ei voimalaitosta nyt kysymyksessä olevan padotuksenkaan
osalta voitu katsoa lakkautetuksi vesioikeuslain 1
luvun 22 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Luvan mukainen padotusoikeus
oli siten edelleen voimassa. Yhden patoaukon lisääminen
ja tulvaluukkujen uusiminen ei ollut sellaista laitoksen uudestaan
rakentamista, joka merkitsisi lupaehtojen muuttamista
ja johon vesioikeuslain 1 luvun 20 §:n mukaan on hankittava
lupa. Ei ollut myöskään esitetty selvitystä siitä, että kuntainliitto
olisi patoa käyttäessään toiminut vastoin vesilain
2 luvun 30 §:n 1 momentissa säädettyjä periaatteita.
Ään. 4-2.
VesiL 21 luku 3 § 1 mom
VesiL 22 luku 2 § 1 mom
VesioikeusL 1 luku 20 § VesioikeusL 1 luku 22 §
Vrt. KHO:1965-A-II-228 ja KHO:n päätös T:2355, A:30.6.1989
Haataja: Vesioikeus I (1951) s. 293
Haataja: Vesioikeus III (1959) s. 249-250
Hollo: Pilaamiskiellon sisältö vesilain mukaan (1976) s. 383
Vihervuori: Rantaviiva oikeudellisena ongelmana II,
LM 1983 s. 328-329
Lainvoimainen