Administrative court allows commuting costs deduction for professional practitioner using personal car.
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court of Kuopio allowed a professional practitioner to deduct commuting expenses incurred using a personal vehicle. The lower authorities rejected the claim because the taxpayer failed to provide detailed cost records or a mileage log, applying a reduced rate instead. The court reversed this decision by applying a specific tax authority ruling that mandated a higher deduction rate for such commuting trips.
Legislator headnote
AI generatedTulo- ja varallisuusverolain 83 § 1 mom; TVL 83 § 2 mom: The court established that when a professional practitioner uses a personal vehicle for daily commutes between residence and workplace, the deduction must be calculated according to the specific tax authority ruling applicable to the tax year, overriding the taxpayer's unverified estimates.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Miten ammatinharjoittajalle myönnetään vähennys oman asunnon
ja työpaikan välisten päivittäisten omalla autolla suoritettujen
matkojen kustannuksista.
Ammatinharjoittaja asui S:n kunnassa ja harjoitti ammattitoimintaansa
kiinteässä toimipaikassa K:n kaupungissa. Hän
kulki päivittäiset asunnon ja työpaikan väliset matkat
omalla autolla, joka myös verotuksessa oli hyväksytty halvimmaksi
kulkuneuvoksi ko. matkoilla. Auto ei ollut ammattitoiminnan
kalustossa eikä autokuluja ollut kirjattu ammattitulon
vähennykseksi. Ammatinharjoittaja oli vähentänyt
asunnon ja työpaikan välisistä matkoista aiheutuneet kustannukset
lomakevähennyksenä verolomakkeella 6 A verohallituksen
ohjeen mukaisesti 1,00 mk/km. Autoa oli vähäisessä
määrin käytetty myös ammatinharjoittamisesta aiheutuneiden
työajojen suorittamiseen. Näistä ajoista aiheutuneet kustannukset
ammatinharjoittaja oli arvioinut 3.000 markaksi
ja vähentänyt myöskin ne lomakevähennyksenä verolomakkeella
6 A. Autokuluista ja ajokilometreistä ei ollut esitetty
selvitystä.
S:n ja K:n verolautakunnat hyväksyivät asunnon ja työpaikan
välisten matkojen kustannuksia vähennettäväksi verovelvollisen
esittämien ajokilometrien ja arvioitujen autokulujen
mukaisesti 0,60 mk/km eli 2.000 markan omavastuuosuuden
huomioon ottaen 5.500 markkaa. Sitä ennen verovelvolliselle
varattiin tilaisuus esittää selvitystä todellisista autokuluista
sekä kokonaisajokilometreistä eriteltyinä yksityisajoihin,
työajoihin ja työmatka-ajoihin.
Veronoikaisumenettelyssä verolautakunnat hylkäsivät valituksen,
koska verovelvollinen ei ollut selvittänyt auton
todellisia kuluja eikä esittänyt ajopäiväkirjaa ja koska
verotuksessa arvioitua vähennyksen määrää oli pidettävä
riittävänä.
Lääninoikeus katsoi, että myös ammatinharjoittajan ollessa
kysymyksessä on omalla autolla suoritettuihin asunnon ja
työpaikan välisiin päivittäisiin matkoihin sovellettava
verohallituksen 14.12.1989 antamaa päätöstä tulo- ja varallisuusverolain
83 §:ssä tarkoitetuista matkakuluvähennyksen
laskentaperusteista vuodelta 1989 toimitettavassa verotuksessa
(1187/89). Näin ollen lääninoikeus hyväksyi asunnon
ja työpaikan välisiä matkakustannuksia vähennettäväksi ilmoitettujen
12.500 kilometrin työmatkojen ja verohallituksen
päätöksen mukaisen perusteen 1 mk/km mukaisesti 12.500
markkaa vähennettynä 2.000 markan omavastuuosuudella.
Verovuosi 1989
ElinkVL 7 §
TVL 83 § 1 mom
TVL 83 § 2 mom
VeroHp 1187/89 1 § TVL 83 § :ssä tarkoitetuista matkakuluvähennyksen
laskentaperusteista vuodelta 1989 toimitettavassa
verotuksessa