Legislator Case Law & Legislation
Kuopion LO 26.3.1992 173/I AI generated

Court dismissed welfare claim for unemployed person who voluntarily quit work and failed job training.

Case Number Kuopion LO 26.3.1992 173/I
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The Administrative Court dismissed the applicant's request for full basic income support after the Social Board rejected it due to voluntary job abandonment and failure to attend training. The applicant had voluntarily resigned from a municipal position and did not seek employment or education despite being required to do so. The court held that without evidence of inability to earn a living, the applicant was deemed to have intentionally neglected their duty to support themselves.

Legislator headnote

AI generated

Sosiaalihuoltolaki 30 §; VNp toimeentulotuen yleisistä perusteista 838/83: A welfare recipient who voluntarily leaves employment and fails to engage in job training without valid reason is considered to have intentionally neglected their duty to support themselves, justifying a reduced benefit.

Keywords

AI generated
voluntary resignation welfare entitlement job training obligation income support duty to support self

Cited Legislation

AI generated
Sosiaalihuoltolaki 30 §
VNp toimeentulotuen yleisistä perusteista 838/83
VNp toimeentulotuen yleisistä perusteista 838/83
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Onko henkilöllä, joka ei hakeudu työhön tahi koulutukseen,

oikeus toimeentulotukeen.

Lääninoikeudelle valittaja on ilmoittanut joutuvansa jonkin

verran huolehtimaan 81-vuotiaan äitinsä toimeentulosta eikä

näin ollen voinut lähteä etemmäksi kursseille.

Hakija oli huhtikuussa 1991 omasta syystään irtisanottu kunnan

liikunta-alueiden apumiehen ajaksi 17.1. - 16.7.1991 sovitusta

työstä. Sen jälkeen hänelle oli määrätty ns. kahdeksan

viikon työssäolovelvoite työttömyyspäivärahan saamiseksi.

Hakija ei hakeutunut työhön eikä koulutukseen. Hän ei saapunut

työssäolovelvoitteen saaneille sosiaalitoimiston

asiakkaille joulukuussa 1991 järjestettyihin kahteen tilaisuuteen,

joissa neuvoteltiin työvoimaviranomaisten ko. henkilöille

järjestettävästä sopivasta kurssitoiminnasta.

Viranhaltija 2.1.1992 samana päivänä suullisesti tehdystä

hakemuksesta myönsi hakijalle toimeentulotukea tammikuun

toimeentuloon ns. suppeasta perusosasta puolet eli 572 markkaa.

Hakija saattoi asian lautakunnan käsiteltäväksi vaatien,

että tukea myönnetään aikaisemman käytännön mukaisesti koko

perusosa 1.231 markkaa, koska myönnetty tuki ei riittänyt

hakijan kaikkiin menoihin. Sosiaalilautakunta hylkäsi vaatimuksen,

koska hakija oli omasta syystään irtisanottu kunnan

järjestämästä työstä, millä hän olisi voinut saada tarpeen

mukaisen toimeentulonsa, ja koska hakija ei myöskään ollut

noudattanut kehotusta hakeutua työvoimaviranomaisten kustantamaan

koulutukseen.

Kun hakija ei ollut osoittanut mitään hyväksyttävää syytä

olla hakeutumatta töihin tahi koulutukseen, hänen voitiin

katsoa tahallaan laiminlyöneen velvollisuutensa pitää huolta

omasta elatuksestaan. Lääninoikeus katsoi jääneen näyttämättä,

että hakija ei olisi voinut saada tarpeen mukaista

toimeentuloa ansiotyöllään. Sosiaalilautakunnalla ei ole

ollut velvollisuutta suuremman toimeentulotuen myöntämiseen.

Äänestys 2-1.

Äänestyslausunto: Sosiaalilautakunnan perusteluin tuki ei

ole ollut evättävissä. Tämän ja tuen tarpeen selvittämättömän

tilan vuoksi asia on palautettava sosiaalilautakunnalle

uudelleen käsiteltäväksi.

SosiaalihuoltoL 30 §

VNp toimeentulotuen yleisistä perusteista 838/83