Administrative court dismissed tax authority claim that short-term lodging constituted taxable housing benefit.
Legislator summary
AI generatedThe administrative court dismissed the tax authority's request for a preliminary ruling regarding a housing benefit. The tax authority argued that the company director's temporary stay in a rented apartment for weekly business trips constituted a taxable housing advantage under the Advance Payment Act. The court ruled that such short-term lodging for business travel does not qualify as a taxable housing benefit or other advantage.
Legislator headnote
AI generatedEnnakkoperintälain 4 §; 17 §: The temporary use of housing for business travel does not constitute a taxable housing benefit or other advantage under the Advance Payment Act.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Pohjois-Suomesta olevan teollisuusyhtiön lääninverovirastolle
tekemästä ennakkoperintälain 17 §:ssä tarkoitetusta hakemuksesta
kävi ilmi, että yhtiön toimitusjohtajan, jonka asunto
ja koti perheineen oli Espoossa, työpaikka oli yhtiön Helsingissä
olevassa konttorissa. Työtehtäviensä vuoksi toimitusjohtaja
oleskeli pääasiallisesti Helsingissä, mutta joutui käymään
keskimäärin kerran viikossa yhtiön Pohjois-Suomessa sijaitsevilla
tuotantolaitoksilla. Tätä tarkoitusta sekä yhtiön
vieraita varten yhtiö oli hankkinut omistukseensa 113 neliömetrin
suuruisen asuinhuoneiston niin sanotusta paritalosta,
jossa toimitusjohtaja tavallisesti yöpyi yhden yön.
Lääninverovirasto lausui ennakkoratkaisussaan, että toimitusjohtaja
työskenteli säännöllisesti sekä Helsingissä että Pohjois-Suomessa
olevilla tuotantolaitoksilla. Hänellä oli niin
ollen kaksi varsinaista työpaikkaa. Kun otettiin huomioon, että
majoittumiskustannukset voitiin korvata työntekijälle verovapaasti
vain erityiselle työntekemispaikalle tehdystä työmatkasta
eikä varsinaisella työpaikalla oleskelun perusteella,
lääninverovirasto on katsonut toimitusjohtajan saaneen huoneiston
käyttöoikeuden muodossa ennakonpidätyksenalaisen asuntoedun.
Edun arvoa ei kuitenkaan, kun myös otettiin huomioon
huoneiston muu käyttö, ollut vahvistettava suuremmaksi kuin
40 prosentiksi asuntoedun raha-arvosta.
Lääninoikeus katsoi, ettei toimitusjohtaja, käyttäessään huoneistoa
lyhytaikaisista työmatkoista johtuvaan oleskeluunsa,
ollut saanut ennakonpidätyksenalaiseksi palkaksi luettavaa
luontoisetua tai muuta etuutta.
EnnakkoperintäL 4 §
EnnakkoperintäL 17 §