Administrative court ruled that a court injunction did not suspend the statutory notice period for dismissal.
Legislator summary
AI generatedThe administrative court dismissed the employee's claim for pay during the notice period, ruling that a court injunction against dismissal did not suspend the statutory 90-day notice period. The employee argued the period should start only after the municipality's decision to dismiss immediately became effective, but the court held the period continued to run despite the injunction. Consequently, the court found the employee's request for wages from the date the notice period expired to be legally unfounded.
Legislator headnote
AI generatedKunnallislaki 75 §; Kunnallislaki 76 §: A court injunction prohibiting the implementation of a dismissal decision does not suspend the running of the statutory notice period required by the employment regulations.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Oikeuskysymyksenä oli, keskeyttikö tuomioistuimen kunnan viranhaltijan irtisanomista koskevan kunnallisvalituksen yhteydessä antama täytäntöönpanon kieltomääräys virkasäännön mukaisen irtisanomisajan kulumisen.
Kunnanvaltuusto oli 22.6.1988 päättänyt irtisanoa A:n kunnan sosiaalijohtajan virasta. Kunnanhallitus oli 22.6.1988 päättänyt panna valtuuston irtisanomispäätöksen heti täytäntöön mahdollisesta valituksesta huolimatta virkasäännön mukaista 90 päivän irtisanomisaikaa noudattaen. Mainitut päätökset oli annettu A:lle tiedoksi 1.7.1988. Lääninoikeus oli A:n valituksen johdosta 8.7.1988 kieltänyt toistaiseksi valtuuston irtisanomispäätöksen täytäntöönpanon. Tämän kiellon lääninoikeus oli peruuttanut päätöksellään 13.6.1989 hylätessään kyseisen irtisanomista koskevan valituksen. KHO oli pysyttänyt lääninoikeuden päätöksen. Kunnanhallitus oli 21.6.1989 päättänyt panna valtuuston 22.6.1988 tekemän irtisanomispäätöksen välittömästi täytäntöön siten, että A:n virkasuhde kuntaan lakkasi 21.6.1989, koska 90 päivän irtisanomisaika oli jo 29.9.1988 kulunut umpeen. Mainittu kunnanhallituksen päätös oli annettu A:lle tiedoksi 31.7.1989.
Kunnanhallitukselle 30.10.1989 toimittamassaan hakemuksessa A oli vaatinut kuntaa suorittamaan hänelle muun muassa 90 päivän irtisanomisajan palkan ajalta 1.8. - 29.10.1989 korkoineen. Kunnanhallitus oli 20.12.1989 päättänyt hylätä A:n hakemuksen perusteettomana.
Lääninoikeudelle tekemässään valituksessa A oli uudistanut vaatimuksensa irtisanomisajan palkan suorittamisesta, koska irtisanomisaika ei ollut voinut kulua tuomioistuimen määräämän täytäntöönpanokiellon aikana, vaan sen oli katsottava alkaneen vasta 1.8.1989 A:n saatua tiedon kunnanhallituksen 21.6.1989 tekemästä irtisanomisen täytäntöönpanopäätöksestä.
Lääninoikeus katsoi päätöksessään, että sen 8.7.1988 antama täytäntöönpanon kieltomääräys oli voimassaoloaikanaan ainoastaan estänyt A:n virkasuhteen lakkaamisen, muttei ollut keskeyttänyt valituksessa tarkoitetulla tavalla irtisanomisajan kulumista. Näin ollen kunnanhallitus oli voinut päätöksellään 21.6.1989 todeta A:n virkasuhteen lakanneeksi sanotusta päivästä lukien. A:n hakemus palkkaetujen suorittamisesta hänelle ajalta 1.8. - 29.10.1989 oli siten vailla oikeudellista perustetta.
Kunnallislaki 75 §
Kunnallislaki 76 §
Kunnallislaki 139 §
Kunnallislaki 146 §
Pirkkalan kunnan virkasääntö 14 §
KHO:n päätös 5.5.1992 taltionumero 1593. Ei muutosta.