Administrative court dismissed claim for damages due to failure to follow strict procedural notice requirements for dispute filings under water law.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court dismissed the plaintiffs' claim for damages and restoration against the defendant, who had ordered the plaintiffs to perform work on a ditch. The plaintiffs submitted a demand letter to the Water Superior Court (VEO), but the court rejected the original administrative board's decision and treated the new letter as a dispute case without proper procedural initiation. The court ruled that the Water Law requires specific formal notice procedures for dispute filings, which were not met here. Consequently, the court voided the VEO's decision and ordered the plaintiffs to pay the defendant's legal costs.
Legislator headnote
AI generatedVesilaki 16 luku 33 §; 34 §; 35 §: A claim for damages or restoration must be formally initiated as a dispute case following strict statutory notice procedures; failure to comply renders the claim inadmissible regardless of the merits.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
A:n, B:n, C:n, D:n ja E:n (jäljempänä kantajat) vaadittua ympäristönsuojelulautakunnalta
F:n (jäljempänä vastaaja) velvoittamista
suorittamaan toimenpiteitä ja korvauksia sen vuoksi,
että tämä oli perannut tilustien rajalle entistä leveämmän
ja syvemmän ojan, lautakunta oli jättänyt korvausvaatimukset
toimivaltaansa kuulumattomina tutkimatta, mutta velvoittanut
vastaajan suorittamaan toimenpiteitä.
Vastaaja valitti VEO:lle ja kantajat puolestaan toimittavat
VEO:lle ojaa koskevan korvausvaatimuksen sisältävän kirjelmän.
VEO prosessuaalisista syistä poisti lautakunnan ratkaisun ja
siihen liitetyn valitusosoituksen ja jätti asian valitusasiana
tutkimatta. VEO tutki kantajien kirjelmän perusteella asian
riita-asiana ja määräsi vastaajan suorittamaan ojan ja tilustien
osalta ennallistamistoimia ja yhdelle kantajista vahingonkorvausta
sekä oikeudenkäyntikulujen korvausta.
Vastaajan valituksesta VYO katsoi, että vesilain 16 luvun 34
ja 35 §:n mukaan saman luvun 33 §:n tarkoittama kannekirjelmä
ja hakemus on annettava tiedoksi oikeudenkäymiskaaren 11 luvun
9 §:n mukaisessa haasteen tiedoksiantamisesta säädetyssä järjestyksessä.
Kantajien VEO:lle toimittamaa korvausvaatimuskirjelmää
ja vastinetta ei ollut annettu mainitulla tavalla tiedoksi,
eikä asia siten ollut tullut riita-asiana vireille. Kun
VEO:n ei olisi näin ollen tullut ottaa riita-asiaa tutkittavakseen,
VYO kumosi ja poisti VEO:n päätöksen ja velvoitti
kantajat suorittamaan vastaajalle korvausta oikeudenkäyntikuluista.
Eduskunnan oikeusasiamiehen päätösessä 21.4.1993 n:o 754/4/91
eräiden kantajien kantelun johdosta lausutaan muun ohella,
että haasteen muotoa, sisältöä ja osin tiedoksiantoa koskevat
prosessinedellytykset ovat tieteisopin ja oikeuskäytännön mukaan
ehdottomia. Vaikka VEO oli kuullut vastaajaa kantajien
kirjelmistä ja vaatimuksista, se menetteli virheellisesti tutkiessaan
asian riita-asiana, koska asiaa ei ollut vesioikeudessa
saatettu vireille riita-asioista säädetyssä järjestyksessä.
Vesiylioikeuden olisi tullut päätöksessään ilmoittaa
myös ne kannekirjelmän muotomääräyksiä koskevat, ehdottoman
prosessinedellytyksen muodostavat puutteet tiedoksiantopuutteen
ohella, joihin asian ratkaisuun osallistuneet vesiylioikeuden
jäsenet ja esittelijät olivat viitanneet kantelun johdosta
pyydetyssä selityksessä.
VesiL 16 luku 33 §
VesiL 16 luku 34 §
VesiL 16 luku 35 §
KKO:n päätös T:1009, A:25.3.1991: kantajille ei myönnetty va-
lituslupaa.