Legislator Case Law & Legislation
DE FR IT EN
Analyze in Legislator
Uudenmaan LO 20.4.1989 251/VI AI generated

Tax court upheld penalties for location A but allowed deductions for location B due to lack of tax avoidance intent.

Case Number Uudenmaan LO 20.4.1989 251/VI
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Partially Allowed
Open official source Machine-readable Markdown (.md)

Legislator summary

AI generated

The administrative court upheld the tax authority's decision to apply penalties for location A while allowing deductions for location B. The tax authority argued that the lease-back arrangements at location A were a sham designed to avoid taxes, whereas location B lacked such evidence. The court agreed that the pre-contractual agreement for a buy-back at location A proved the transaction was not genuine, but found no proof of tax evasion for location B.

Legislator headnote

AI generated

Verotuslaki 56 §; The court may determine that a transaction lacks the true substance required for tax treatment if evidence shows it was structured primarily for tax avoidance, but such a finding requires specific proof of intent absent in similar transactions.

Keywords

AI generated
tax avoidance lease-back transaction substance over form buy-back agreement tax penalties administrative court genuine transaction

Cited Legislation

AI generated
Verotuslaki 56 §

Cited Case Law

AI generated
KHO:n päätös A:10.8.1990 T:2531
KHO:n päätös A:10.8.1990 T:2531 : Päätökset tallennettu
AI generated
admin_1989_uusimaa-county__1708
Administrative court dismissed appeal; tax authority cannot transfer tax assessment to wrong municipality.
admin_1995_hame-county__987
Spousal tax dispute: joint appeal accepted wife's claim, but dissenting judge required back taxes and interest for erroneous filing.
kho-precedent_2012_103
Tax authority correction allowed for double deduction error treated as administrative mistake under procedural law.
kho-precedent_2011_74
VAT transfer of business exemption applies even if seller continues similar business elsewhere.
kko-other_2014_1317
Supreme Court dismissed appeal regarding prosecution for tax fraud based on prior tax adjustment orders.

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Yhtiö oli myynyt paikkakunnilla A ja B omistamillaan kiinteistöillä

sijaitsevia eräitä käyttöomaisuuteensa kuuluneita

rakennuksia sekä samalla vuokrannut ne takaisin käyttöönsä

pitkäaikaisin vuokrasopimuksin ja tehnyt kiinteistöjen maapohjista

rakennusten ostajan kanssa siirtokelpoiset maanvuokrasopimukset.

Maa-alueisiin liittyvät lakisääteiset

maksut sekä rakennusten hoito- ja vakuutuskulut jäivät yhtiön

maksettaviksi. Rakennusten luovutushinnat, paikkakunnan

A osalta 10 000 000 markkaa ja paikkakunnan B osalta

35 000 000 markkaa, olivat yhtiölle verovapaata tuloa.

Paikkakunnalla A sijaitsevien rakennusten osalta vuokraajaksi

oli sovittu 10 vuotta ja vuosivuokraksi 1 679 706

markkaa sekä maapohjan vuokra-ajaksi 50 vuotta. Samalla

kertaa oli kuitenkin laadittu esisopimus, jossa yhtiö

sitoutui ostamaan ja vuokranantaja myymään rakennukset

takaisin viimeistään 10 vuoden kuluttua kaupasta 500 000

markan kauppahinnasta. Yhtiöllä oli halutessaan oikeus ostaa

rakennukset takaisin aikaisemminkin, jolloin kauppahinta

tuli määräytymään erityisen laskentaperusteen mukaan.

Esisopimuksessa maanvuokrasopimus sovittiin purettavaksi

takaisinoston yhteydessä.

Paikkakunnalla B sijaitsevat rakennukset myytiin yhtiölle,

jossa myyjäyhtiö oli vähemmistöosakkaana. Rakennusten vuosivuokra

sovittiin alenevaksi siten, että se ensimmäisena

vuonna oli 6 018 000 markkaa ja 10 vuoden vuokraoikeuden

viimeisenä vuonna 3 269 000 markkaa, vuokrakaudella yhteensä

47 024 000 markkaa. Maapohjan vuokra-aika oli 20 vuotta.

Yhtiön ilmoituksen mukaan rakennusten takaisinostosta ei

ollut sovittu.

Verotuksessa katsottiin, että järjestelyjen pohjana ilmeisesti

oli pyrkimys saada osingonjakokelpoista vapaata pääomaa

verokustannuksitta ja verosäästön tavoittelu myös siten,

että koko vuokra oli verotuksessa vähennyskelpoinen,

kun vastaavassa luotonotossa vain korko olisi ollut vähennettävissä.

Vuokran nimellä perityksi katsottuja velkapääoman

lyhennyksiä ei pidetty verotuksessa vähennyskelpoisina,

vaan yhtiön jälkiverotuksen kohteena olleiden vuosien tuloon

lisättiin jälkiverotuksin verotuslain 56 §:n nojalla lyhennysten

osuudet eli paikkakunnan A rakennusten vuosivuokrasta

1 000 000 markkaa ja paikkakunnan B rakennusten vuosivuokrasta

3 500 000 markkaa.

Lääninoikeus, ottaen huomioon paikkakunnalla A sijaitsevien

rakennusten takaisinostoa koskevan esisopimuksen, katsoi,

ettei noita rakennuksia ollut ollut tarkoitus luovuttaa

lopullisesti ja että järjestelylle oli niin ollen annettu

sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastannut asian varsinaista

luonnetta ja tarkoitusta. Jälkiverotukset pysytettiin

sanottujen rakennusten vuokrien osalta.

Paikkakunnalla B sijaitsevien rakennusten osalta lääninoikeus

katsoi, ettei asiassa ollut näytetty, että kaupalle ja

vuokraukselle olisi annettu sellainen oikeudellinen muoto,

joka ei vastaisi asian varsinaista luonnetta ja tarkoitusta.

Jälkiverotukset kumottiin tältä osin.

Verovuosi 1983. Verovuosi 1984. Verovuosi 1985.

VerotusL 56 §

KHO:n päätös A:10.8.1990 T:2531 : Päätökset tallennettu

oikeustapausrekisteriin (FKHO)