Legislator Case Law & Legislation
Keski-Suomen LO 12.12.1988 1404 AI generated

Court held that a youth association's travel subsidy is not taxable income under Finnish tax law.

Case Number Keski-Suomen LO 12.12.1988 1404
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The Administrative Court dismissed the State Prosecutor's appeal regarding a 500 mark travel subsidy provided by a youth association to a member for a trip to Rimini. The taxpayer argued the subsidy constituted taxable income under the Income and Wealth Tax Act, while the association maintained the trip was part of its non-profit activities and not compensation for work. The court ruled that because the subsidy was a general benefit for all members rather than remuneration for services rendered, it did not qualify as taxable income.

Legislator headnote

AI generated

TVL 19 §; A subsidy provided by a non-profit organization to a member for a social activity is not taxable income if it does not constitute remuneration for work performed.

Keywords

AI generated
taxable income youth association travel subsidy non-profit activity remuneration for work Finnish tax law veronalainen etuus

Cited Legislation

AI generated
TVL 19 §
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Oikeuskysymyksenä asiassa oli, onko nuorisoseuran jäsenelleen ulkomaanmatkaa varten

maksama avustus saajan veronalaista tuloa. Nuorisoseura järjesti useana kesänä

kesäteatteritoimintaa. Näyttelijöinä, järjestysmiehinä, lipunmyyjinä ja muissa tehtävissä

toimi seuran jäseniä. Vuosina 1983 ja 1985 nuorisoseura tarjosi kaikille jäsenilleen

mahdollisuuden osallistua ulkomaanmatkalle. Vuonna 1985 matka tehtiin ajalla 24.7. - 4.8.

Riminille. Matkan hinta oli 1.550-2.000 markkaa henkeä kohti. Seura maksoi matkan hinnasta

osanottajien puolesta enimmäkseen 500 markkaa, joidenkin osalta enemmän.

Verolautakunta päätti 12.1.1988, että verovuodelta 1985 ei toimiteta jälkiverotusta.

Valtionasiamiehen varamies valitti lääninoikeudelle ja vaati, että A:n saama 500 markan

avustus ulkomaanmatkaa varten oli luettava jälkiverotuksin hänen veronalaiseksi tulokseen

ja määrättävä viiden prosentin veronkorotus. Asiamies katsoi, että jos korvausta ei voida pitää

palkkatulona, kyseessä on tulo- ja varallisuusverolain 19 §:ssä tarkoitettu muu veronalainen

etuus. A. huomautti antamassaan vastineessa muun ohessa, että nuorisoseura oli tarjonnut

kaikille jäsenilleen mahdollisuuden osallistua sanotuille ulkomaanmatkoille. Tämäkin osoittaa

sen, ettei matkoja ole tarkoitettu korvaukseksi tehdystä työstä. Kesäteatteritoimintaa ei ole

pidetty sen vuoksi, että siitä olisi muodostunut tuloa näyttelijöille ja muille mukana olleille

henkilöille, vaan toiminta on ollut lähtöisin nuorisoseura-aatteesta. Ulkomaanmatkatkin ovat

kuuluneet seuran toimialaan. Se, että näytelmätoiminta on tuottanut huomattavia tuloja, on

ollut poikkeuksellista. Kaikki tulot on käytetty seuran muun toiminnan tukemiseen. Mikäli

korvaus kuitenkin katsottaisiin veronalaiseksi tuloksi, olisi otettava huomioon, että lukuisista

harjoituksista ja näytännöistä oli aiheutunut A:lle matka-, vaate- ja varustekuluja enemmän

kuin 500 markan korvauksen määrä. Mitään verotettavaa tuloa ei ole näin ollen muodostunut.

Verohallitus antoi asiassa lausunnon.

Lääninoikeus hylkäsi valituksen. Nuorisoseuran maksamaa 500 markan osuutta ei ole

pidettävä A:n seuralta saamana palkkatulona. Seuran toiminnasta saatu selvitys, maksetun

korvauksen määrä ja muut olosuhteet huomioon ottaen korvausta ei ole luettava muutoinkaan

A:n veronalaiseksi tuloksi.

TVL 19 §