Court allows audit tax for dissolved partnership firm requiring continued bookkeeping post-bankruptcy filing.
Legislator summary
AI generatedThe County Administrative Court allowed the audit tax assessment against a partnership firm that ceased operations after bankruptcy filing. Although the firm stopped business and only maintained a simple income ledger, the court ruled that the partnership remained a bookkeeping obligor under the Bookkeeping Act. Consequently, the court held that the firm must continue bookkeeping to satisfy reporting duties and ensure tax continuity following the bankruptcy date.
Legislator headnote
AI generatedKirjanpitoL 1 § 1 mom; KirjanpitoL 1 § 3 mom; TVL 16 §; VerotusA 25 §: A partnership firm remains a bookkeeping obligor even after bankruptcy filing and must maintain books to fulfill reporting duties and ensure tax continuity.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Oikeuskysymys asiassa oli, oliko konkurssiin menneen kommandiittiyhtiön,
jonka liiketoimintaa ei jatkettu, osalta pidettävä
edelleen kirjanpitolain mukaista kirjanpitoa.
Kommandiittiyhtiö, jonka tilikautena oli kalenterivuosi, oli
asetettu konkurssiin 3.4.1981, eikä konkurssipesä ollut jatkanut
liiketoimintaa. Konkurssipesä oli laatinut tilinpäätöksen
konkurssiinasettamispäivälle. Kommandiittiyhtiön kirjanpitoa
ei ollut jatkettu konkurssiin asettamisen jälkeen, vaan
konkurssipesä oli pitänyt ainoastaan kirjaa tuloista ja menoista.
Lääninverolautakunta katsoi, että veroilmoitus ei perustunut
luotettavaan kirjanpitolainsäädännön mukaiseen kirjanpitoon
ja toimitti verotuksen arvioimalla.
Lääninoikeus otti huomioon tulo- ja varallisuusverolain
16 §:n säännöksen ja kirjanpitolain 1 §:n 3 momentin säännöksen,
jonka mukaan kommandiittiyhtiö on aina myös kirjanpitovelvollinen,
sekä sen että kommandiittiyhtiön on, vaikka se
ei harjoitakaan liiketoimintaa, annettava verotustaan varten
verotusasetuksen 25 §:ssä säädetyt tiedot ja selvitykset.
Lääninoikeus myös katsoi, että kommandiittiyhtiön verotus oli
toimitettava konkurssiinasettamispäivän jälkeiseltäkin osalta
tilikautta noudattaen soveltuvin osin elinkeinotulon verottamisesta
annetun lain säännösten edellyttämää jatkuvuutta.
Näin ollen yhtiön osalta olisi tullut pitää myös 3.4.1981
jälkeiseltä ajalta sellaista kirjanpitoa, jota ilmoittamisvelvollisuuden
täyttäminen ja verotuksen jatkuvuus edellyttävät.
Tällä ja muilla asiakirjoista ilmenevillä perusteilla
lääninoikeus katsoi arvioverotuksen edellytysten olleen olemassa.
Verovuosi 1981. Äänestys 2-1.
KirjanpitoL 1 § 1 mom
KirjanpitoL 1 § 3 mom
TVL 16 §
VerotusL 72 § 1 mom 3 kohta
VerotusA 25 §
Vrt. Järvinen-Nuorvala-Riistama-Tikkanen: Uusi kirjanpitolainsäädäntö
(1973) s. 20.
Ovaska: Konkurssikäsikirja (1983) s. 58 ja 81.
Pallonen: Verotus 5/1979 s.304.
KHO:n päätös T:1323, A:31.3.1988:
Asiassa oli ilmennyt sellaista arvion määrää koskevaa uutta
selvitystä, joka ei ollut ollut käytettävissä lääninverolautakunnan
toimittaessa verotusta eikä lääninoikeuden ratkaistaessa
tuosta verotuksesta tehtyjä valituksia. Ottamatta
välittömästi ratkaistavaksi, mikä merkitys uudella selvityksellä
verotuksessa on, korkein hallinto-oikeus on kumonnut
lääninoikeuden päätöksen valituksenalaiselta osalta ja
palauttanut asian kyseessä olevalta osin lääninverolautakunnalle
uudelleen käsiteltäväksi.