Legislator Case Law & Legislation
Hämeen LO 12.9.1986 1002/II AI generated

Court held that temporary housing during job relocation does not qualify as a second permanent residence for tax purposes.

Case Number Hämeen LO 12.9.1986 1002/II
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The Administrative Court dismissed the taxpayers' appeal regarding their second residence status for Finnish income tax purposes. The taxpayers argued that their temporary housing in a new city during a job transfer should count as a second permanent residence, but the court found the stay too short and lacking continuity. Consequently, the court ruled the properties were merely temporary accommodations, not qualifying as a second permanent residence.

Legislator headnote

AI generated

TVL 21 §; L asuntotulon verottamisesta 1 §, 2 §, 4 §: Temporary housing used during a job transfer does not constitute a second permanent residence if the stay lacks sufficient continuity.

Keywords

AI generated
second permanent residence job relocation housing temporary accommodation status income tax residence continuity of stay tax appeal dismissal Finnish tax law

Cited Legislation

AI generated
TVL 21 §
L asuntotulon verottamisesta eräissä tapauksissa 1 §
L asuntotulon verottamisesta eräissä tapauksissa 1 §
L asuntotulon verottamisesta eräissä tapauksissa 2 §
L asuntotulon verottamisesta eräissä tapauksissa 2 §
L asuntotulon verottamisesta eräissä tapauksissa 4 §
L asuntotulon verottamisesta eräissä tapauksissa 4 §

Cited Case Law

AI generated
KHO:1979-B-II-574
KHO:1983-B-II-575
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Oikeuskysymyksenä asiassa oli, voitiinko verovelvollisen toiseksi asunnokseen hankkimaa huoneistoa pitää satunnaisen myyntivoiton verotuksen kannalta ja asuntotuloa määrättäessä verovelvollisen toisena vakituisena asuntona.

Aviopuolisot A ja B omistivat T:n kaupungissa 393 neliömetrin huoneiston vakituisena asuntonaan 15.8.1983 asti ja tämän jälkeen, A:n työpaikan siirryttyä H:n kaupunkiin, H:n kaupungissa sijaitsevan 257 + 17 neliömetrin huoneiston. A ja B olivat ajalla 29.6.1982 - 5.7.1983 omistaneet H:n kaupungissa 48,5 neliömetrin huoneiston, jota A käytti asuntonaan joutuessaan työnsä vuoksi käymään H:n kaupungissa. Puheena olevana aikana A joutui käymään H:n kaupungissa työnsä vuoksi 99 työpäivänä. H:n kaupungissa A:lla oli työnantajansa pääkonttorissa käytössään työhuone ja sihteeri. Työnantaja maksoi A:lle vuonna 1983 kokopäivärahaa 95 päivältä ja puolipäivärahaa 34 päivältä. A:n vakituisen työpaikan siirryttyä H:n kaupunkiin A ja B vaihtoivat edellä mainitun 48,5 neliömetrin osakkeen T:n kaupungissa sijaitsevaan 88 neliömetrin osakkeeseen, jota A käytti joutuessaan työnsä vuoksi käymään T:n kaupungissa.

Verolautakunta katsoi edellä mainitut 48,5 neliömetrin ja 88 neliömetrin asunnot A:n ja B:n muiksi asunnoiksi kuin toisiksi vakituisiksi asunnoiksi ja lisäsi A:n ja B:n tuloihin 48,5 neliömetrin asunnon myynnistä syntyneen satunnaisen luovutusvoiton sekä määräsi molempien asuntojen osalta asuntotulon.

Lääninoikeus katsoi asuntoja käytetyn A:n työpaikan vaihdoksen yhteydessä siirtymisvaiheen asumisolosuhteiden helpottamiseen ja kun asumisen riittävä yhtäjaksoisuus oli jäänyt näyttämättä, hyläten valituksen, piti asuntoja A:n ja B:n muina kuin toisina vakituisina asuntoina.

Verovuosi 1983.

TVL 21 §

L asuntotulon verottamisesta eräissä tapauksissa 1 §

L asuntotulon verottamisesta eräissä tapauksissa 2 §

L asuntotulon verottamisesta eräissä tapauksissa 4 §

Vrt. KHO:1979-B-II-574

Vrt. KHO:1983-B-II-575

Äänestys 2-1