Court held that temporary housing during job relocation does not qualify as a second permanent residence for tax purposes.
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court dismissed the taxpayers' appeal regarding their second residence status for Finnish income tax purposes. The taxpayers argued that their temporary housing in a new city during a job transfer should count as a second permanent residence, but the court found the stay too short and lacking continuity. Consequently, the court ruled the properties were merely temporary accommodations, not qualifying as a second permanent residence.
Legislator headnote
AI generatedTVL 21 §; L asuntotulon verottamisesta 1 §, 2 §, 4 §: Temporary housing used during a job transfer does not constitute a second permanent residence if the stay lacks sufficient continuity.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Oikeuskysymyksenä asiassa oli, voitiinko verovelvollisen toiseksi asunnokseen hankkimaa huoneistoa pitää satunnaisen myyntivoiton verotuksen kannalta ja asuntotuloa määrättäessä verovelvollisen toisena vakituisena asuntona.
Aviopuolisot A ja B omistivat T:n kaupungissa 393 neliömetrin huoneiston vakituisena asuntonaan 15.8.1983 asti ja tämän jälkeen, A:n työpaikan siirryttyä H:n kaupunkiin, H:n kaupungissa sijaitsevan 257 + 17 neliömetrin huoneiston. A ja B olivat ajalla 29.6.1982 - 5.7.1983 omistaneet H:n kaupungissa 48,5 neliömetrin huoneiston, jota A käytti asuntonaan joutuessaan työnsä vuoksi käymään H:n kaupungissa. Puheena olevana aikana A joutui käymään H:n kaupungissa työnsä vuoksi 99 työpäivänä. H:n kaupungissa A:lla oli työnantajansa pääkonttorissa käytössään työhuone ja sihteeri. Työnantaja maksoi A:lle vuonna 1983 kokopäivärahaa 95 päivältä ja puolipäivärahaa 34 päivältä. A:n vakituisen työpaikan siirryttyä H:n kaupunkiin A ja B vaihtoivat edellä mainitun 48,5 neliömetrin osakkeen T:n kaupungissa sijaitsevaan 88 neliömetrin osakkeeseen, jota A käytti joutuessaan työnsä vuoksi käymään T:n kaupungissa.
Verolautakunta katsoi edellä mainitut 48,5 neliömetrin ja 88 neliömetrin asunnot A:n ja B:n muiksi asunnoiksi kuin toisiksi vakituisiksi asunnoiksi ja lisäsi A:n ja B:n tuloihin 48,5 neliömetrin asunnon myynnistä syntyneen satunnaisen luovutusvoiton sekä määräsi molempien asuntojen osalta asuntotulon.
Lääninoikeus katsoi asuntoja käytetyn A:n työpaikan vaihdoksen yhteydessä siirtymisvaiheen asumisolosuhteiden helpottamiseen ja kun asumisen riittävä yhtäjaksoisuus oli jäänyt näyttämättä, hyläten valituksen, piti asuntoja A:n ja B:n muina kuin toisina vakituisina asuntoina.
Verovuosi 1983.
TVL 21 §
L asuntotulon verottamisesta eräissä tapauksissa 1 §
L asuntotulon verottamisesta eräissä tapauksissa 2 §
L asuntotulon verottamisesta eräissä tapauksissa 4 §
Vrt. KHO:1979-B-II-574
Vrt. KHO:1983-B-II-575
Äänestys 2-1